Päivänpolitiikasta hetkeksi sivuun jäänyt ihminen saattaa olla ihmeissään siitä, mitä ovat nämä lähestyvät aluevaalit. Jos sanalle sattuu altistumaankaan, sillä siinä määrin pienellä äänellä niistä on supistu, erityisesti keväisiin kuntavaaleihin verraten.

Karkeasti ajatellen Suomessa voi ajatella olevan kaksi hallintotasoa, joihin äänestyksin edustajia valitaan. On kuntataso, jossa kunnanvaltuutetut valtuustoissaan tekevät omia kyliä koskevia päätöksiä. Näiden yläpuolella on kansanedustajien kansoittama eduskuntatalo, jossa linjataan koko maata koskevia linjauksia.

Kunnille on sälytetty valtavasti erilaisia tehtäviä. Halki elämänsä on ihmispoloinen johonkin kuntaan sidottu ja hyvässä vastuullaan, jos jossakin perustarpeessa pulaa on. Päivähoito, koulutus, sairaanhoito, vanhuspalvelut. Tiet ja liikennöinti. Pelastustoimi, jota kaivataan kun tiellä törmääkin tuttuun. Monessa kohtaa kunta on lakiin kirjattu vastuutaho, jonka tehtävä on tuottaa palvelu asukkailleen, myös järjestää tähän tarvittava rahoitus.

Pienille kunnille tämä kuorma on katsottu valtavan suureksi hoitaa. Kansa vanhenee ja terveyspalvelut parantuvat, mutta myös kallistuvat. Asukkailta peritty kunnallisvero ei kaikilta osin riitä kattamaan menoja, eikä nostovaraa katsota kaikkialla olevan kylliksi ilman että kynnelle kykenevät muuttavat pois.

Tällaisten järjestämishankaluuksien takia on laajalti päädytty tekemään kuntien rajat ylittävää yhteistyötä. Sen sijaan, että viisituhatasukkainen kunta järjestää terveydenhoitoa, saattaa se olla omistajana naapurikuntien kanssa perustetussa yhtiössä tai kuntayhtymässä, joka tämän järjestää. Näin ajatellaan suuruuden ekonomian kautta syntyvän säästöä, sillä kunnan ei tarvitsekaan metsästää 2,5 lääkäriä kattamaan omat tarpeensa vaan kuntayhtymä voi palkata tarvittavat 15 lääkäriä ja osittaa työtehtävänsä siten, että kaikkien osallisten tarpeet täyttyvät. Samaa voidaan tehdä tilojen suhteen ja säästöä syntyy. Tehokkuustavoitteista puhumattakaan.

Tästä on seurannut silti ongelmia, sillä vaikka terveyspalveluista vastaisi sairaanhoitopiiri, on kukin kunta silti vastuussa asukkaistaan. Jos pieneen kuntaan sattuu monisairas asukas tai kunnan asukaskanta ylipäätänsä vanhenee onnellisena, voi sen maksama osuus kustannuksista nousta kestämättömäksi, huolimatta mahdollisesti muita kuntia ilahduttavista säästöistä. Hoitamatta ei voida jättää. Laki velvoittaa kuntia, joten kuntien keskinäiset jyvitykset voivat aiheuttaa kuntatason ongelmia, vaikka sairaanhoitopiiri muutoin toimisikin hienosti.

Tämä kehitys on myös kannustanut kuntia yhteenliittymiin, sillä kooltaan kookkaammat kunnat ovat suhteellisesti paremmassa turvassa yllättävien menojen varalta.

Kuntien ja valtion väliin on pitkään haikailtu tasoa, joka ratkaisisi tällaisia pulmia. Nyt lähestyvät aluevaalit ovat seurausta siitä, että tällaiseen ideaan on viimein löydetty parlamentaarinen, koko eduskuntaa riittävissä määrin yhdistävä malli. Sen myötä Suomeen ilmestyy joukko hyvinvointialueita, joiden piirissä kukin kunta, paitsi Helsinki kyllin suurena pärjätäkseen ilman, on.

Kuntien taakka helpottuu sillä, että lainsäädännöllisesti hyvinvointialueet ottavat vuoden päästä, 1.1.2023 alkaen, vastuulleen tiettyjä toimia. Tähän kuuluvat [1]:

• perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito,
• sosiaalihuolto,
• lasten, nuorten ja perheiden, sekä työikäisten ja ikääntyneiden palvelut,
• mielenterveys- ja päihdepalvelut,
• vammaispalvelut,
• oppilas- ja opiskelijahuolto,
• hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja
• pelastustoimi.

Kuntien vastuut siis pienevät ja samalla syntyy uusi oikeudellinen taho, jonka vastuulla kukin hyvinvointialueen asukasihminen hyvinvointeineen on. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön palvelut on teoriassa paremmin resurssein turvattu, mutta toisaalta myös sitä, että välimatka yksittäisen ihmisen ja päätöksentekijän välillä saattaa kasvaa.

Olkoonkin, että hallinnollista välimatkaa on voinut kuntayhtymien ja välikäsien kautta olla ennenkin.

Mitä mieltä tästä kaikesta sitten voi olla?

Paljon kohua on käyty aikoinaan siitä, kuinka suuria hyvinvointialueet ovat, miten niiden rajat kulkevat ja sen sellaista. Tässä politiikka on näyttäytynyt hetkittäin edunvalvontalähtöisenä nuivemmalla tavalla, jossa oleellisinta on ollut oman puolueen aseman turvaaminen, ja vähän vähemmän tärkeää sitten se, onko alue mahdollisesti järkevä ja omillaan toimeen tuleva. Aiemmin yhteenliitettiin vähävaraisia kuntia, aikanaan mahdollista on, että sama tulee seuraamaan hyvinvointialuetasolla.

Oma osaamiseni ei riitä arvioimaan tehdyn päätöksen täydellisyyttä, mutta pidän siitä, että hyvinvointialue aluevaaleineen tuo päättäjät ihmisten näkyville ja heidän päätettäväkseen. Tähän saakka olleet ylikunnalliset yhteenliittymät ovat nekin saaneet edustajia toimintansa ohjaamiseen ja tekemisten valvomiseen, mutta nämä on valittu kuntapäättäjien itsensä toimesta, siis esimerkiksi puolueiden sisäpiireistä, eikä heitä ole koskenut samalla tapaa velvoite kuunnella tai kunnioittaa äänestäjiä. Eihän heitä ole tehtäväänsä äänestetty kuin korkeintaan puolueen sisäisissä päätöselimissä.

Nyt hyvinvointialueiden valtuustoihin valittavat ihmiset käyvät näytillä äänestyskopeissa pyörähtäville ihmisille, ja tämä on minusta askel parempaan. Vaikka yhä jääkin kuntien omia yhtiöitä ja mahdollisia kuntayhtymiä eri toimialojen osalta, joissa tällainen kansalle näkymättömämpi puoluepoliittinen päättäjien valinta on mahdollista, tuo tämä kuitenkin jonkin verran lisänäkyvyyttä ja mahdollisuuksia siihen jatkossakin.

Lisäksi hyvinvointialueille on suunniteltu verotusoikeus, jolla kunnilta siirretyt tehtävät olisi mahdollista rahoittaa käymättä valtion tai kuntien kukkarolla. Tämän perintä tapahtuisi samalla tapaa kuin kunnallisveronkin, eli ihmiselle itselleen lisävaivaa aiheuttamatta.

Verotusoikeuteen suhtaudun myös myötämielisesti. Kunnille tilitettävän veron määrä on joka tapauksessa mahdollisuus laskea samassa suhteessa kuin hyvinvointialue omiin tarpeisiinsa välttämättömäksi katsoo, joten veronmaksajalle muutos on mahdollisesti olematon. Vaikka uskonkin, että terveyspalveluihin muiden muassa tulisi jatkossa panostaa enemmän kuin nyt on tehty, eli että kustannukset tulevat hyvinvointialueilla kasvamaan, uskon näin olleen tapahtuva myös kuntatasolla ennen pitkää. Nyt siis hyvinvointialueet voivat tehdä kenties sen, mitä kunnat olisivat voineet tehdä jo hyvän aikaa sitten ja nostaa veroastetta toimintansa turvaamiseksi.

Pidän verotusoikeutta tärkeänä siksi, että palveluiden tuottamisesta vastaava taho on myös saamassa kuin itsestään ne rahat, joita palveluista hyötyvillä on tähän sijoittaa. Tämä katkaisee kenties huonollakin tavalla kuntien ja hyvinvointialueen siteen, jollainen on aiemmin ollut ylikunnallisilla kuntayhtymillä suhteessa palveltaviin kuntiinsa. Tähän sisältyy riskejä, kuten hyvinvointialueen ahneuspuuhkan, mutta juuri siksikin aluevaalit ovat tärkeä tapahtuma. Nyt valitaan ihmisiä, jotka ovat tekemässä päätöstä mahdollisesta verosta. Sekä siitä, miten palveluita tuotetaan, millä mittareilla onnistumista seurataan, ja kuinka monessa paikkaa mitäkin palvelua eri tavoin tuotetaan.

Tavallaan kyseessä on sama asia kuin aiemminkin on monen kunnan ja kuntalaisen osalta ollut, mutta sillä erotuksella, että näistä asiasta päätöksiä tekevät ihmiset valitaan julkisin vaalein. Tämä on minusta suurin ja paras muutos.

Vaikken usko suuruuden tekevän automaattisesti hyvää tai parempaa, haluan toivoa tästä hyvinvointialuemuutoksesta voivan seurata myös hyviä asioita. Kenties laajemmat resurssit tuovat mahdollisuuksia, joita emme nyt tiedäkään. Ja vaikka tämän tason rakenteelliset muutokset ovat hitaita toteuttaa, voi olla niinkin, että tämä on vain ohikiitävä vaihe maamme historiassa. Viekö se kohti suurempia yksiköitä tai nousevatko kuntien keskeltä kylät uuteen loistoonsa, en tiedä. Mutta ainakin jotakin taas koetetaan tehdä ja teoriassa tekijät ovat aiempaa enemmän päivänvalossa. Siitä minä pidän.

Esillä oleminen ei toki riitä, jollei kukaan katso. Siksi suosittelen seuraamaan aluevaaleja ja asettumaan ehdolle, mikäli vain mahdollista. Hyviä päättäjäehdokkaita ei voi olla liikaa ja kenties on niin, että tehtävä kasvattaa. Toivotaan, sillä aiempaa kokemusta hyvinvointialueiden päätöksenteosta ei ole kenelläkään, nämä tällaisina kun ovat maamme ensimmäiset lajiaan.

1: Lähde: Vaalit.fi-palvelut aluevaalisivu, mukaellen