Oli keskiviikko 8.12.2021 kun päätimme kokeilla valitsijayhdistyksen perustamista ja sillä tavoin ehdokkaan esittämistä tuleviin aluevaaleihin. Olen aiemmin kirjoittanut siitä miksi soisin näkeväni useampia ihmisiä ehdolla, vaaleista viis, ja miksi maakuntatason hallinnolla voisi olla merkitystä. Tätä ajatusta todeksi osoittaaksemme koin riskien arvoiseksi koettaa tällaista ehdolleasettumismenetelmää.

Palataan riskeihin myöhemmin.

Olen kerran aiemmin ollut ehdolla tällaisissa merkittävissä vaaleissa. Kuntavaaleissa 2021 olin ehdolla puolueen listoilla. Tuolloin suurin jännittäminen koski sitä pääsisinkö poliittisesti kokemattomana ehdolle ylipäätäänkään, ja sitä, miten poliittinen aktivoituminen heijastuisi lähipiirin näkemyksiin minusta. Molemmat ovat nyttemmin katsottuna vähämerkityksisiä huolia, sillä ehdokkaaksi pääsyn tiellä oli vain lyhyt verkkohaastatteluhetki, joka sujui rennoissa merkeissä, eikä lähipiirini osannut sen kavahtuneemmin suhtautua minuun tämänkään käännöksen tai paljastuksen myötä.

Kaikenlaista hupsua sitä osaakin pelätä.

Valitsijayhdistyksen perustaminen aluevaaleja ajatellen vaati kuitenkin vielä useamman ihmisen tukea. Viisikymmenpäinen tukijoukko, joka on valmis näinä identiteettivarkausaikoina luovuttamaan omia henkilötietojaan, ei ole aivan vähäiseltä tuntuva ponnistus. Ei edelleenkään, vaikka tässä keruutyössä laajentuvan tukiverkon ansiosta onnistuimmekin. Vaikka 50 ihmistä oli kuin silloisen tuttavaverkostoni laajuus tuttavien tuttavilla laajennettuina, tuntuu tuplamäärä nyt helpommalta saavutettavalta kuin tuo alkuperäinen tavoite ensinkään. Matka nollasta johonkin on pidempi kuin siitä jostakin kahta kauemmas. Siinä yhdistelmä arkifysiikkaa ja vaalimatematiikkaa.

Vaalilautakunta sai valitsijayhdistyksen perustamisasiakirjat takarajana olleena tiistaina 14.12. iltapäivällä, jolloin aikaa takarajaan jäi yhä yli tunti. Tällöin paljastui myös se, että tutkiessaan hakemusta saattaisivat he epäkelpojen nimien paljastuessa pyytää tekemään täydennystä sen muutaman lisävuorokauden aikana, jota vaalien aikatauluissa ehdokkaiden julistamiseen oli. Käytännössä siis nimiä olisi voinut olla vajaamääräkin, kunhan keruuta olisi pitänyt yllä tämän takarajan tuntevana yliaikaisesti. Tärkeintä on viedä alkuperäinen perustamisasiakirja edes toivotaan-henkisesti paikalle, ja olisimme voineet tehdä tämän jo ensimmäisten nimien keräämisen myötä myöhemmin täydentäen.

Oli tuo silti kokemus sellaisenaan kelloa vasten toimien, ja toivottavasti mukava yllätys vaalivirkailijoille, joten toimisin samoin toistekin.

Vaaliehdokkuuden varmistuttua oli aika miettiä kampanjointia. Ideana oli tehdä rennon mukava kampanja mahdollisimman pienellä stressillä. Tämän tarkoituksena on toisaalta osoittaa itselle sen olevan mahdollista, ja valaa uskoa muihinkin, ettei elämän tarvitse keinahtaa kelkasta ojaan, mielenterveyden mullistua ja öiden valvottua jonkin näin vähämerkityksisen asian tähden. Jos täydellisessä maailmassa politiikasta puhuttaisiin ja siihen osallistuttaisiin enemmän, olisi aiheellista toivoa sen voivan tapahtua yksilön terveyttä järkyttämättä.

Kuten omakohtaisesti tuntui käyvänkin. Vaikka innostus löi välillä yli ja vaalityö venyi muiden askareiden tontille, oli tuo kampanja-aika hyvälaatuista olemista. Erityisesti jälkikäteen muistellen, mutta odotan todisteita siitä, että tuo välitilakaan olisi ollut kärsimysnäytelmää.

Eräs kulmakivikeksinnöistä oli vaalimainostelineiden hyödyntäminen toisenlaisen vaalimainonnan muodossa. Useasti näihin kuntien tarjoamiin mainostiloihin tulee puolueiden, listojen tai valitsijayhdistysten nimien lisäksi kuvia, nimiä ja numeroita heidän osaltaan äänestettävistä ehdokkaista, sekä mahdollisesti jokin myyntipuhe tai vastaavaa. Suurimmat erot tapahtuvat pärstien lisäksi värimaailmassa. Joskin poikkeuksia on, sillä jotkin puolueet yllättävät välillä sarjakuvin tai poikkeavin menetelmin. Meidän ideamme, jonka soisi yhä näkevän laajemmissa määrin leviävän, oli yksilöllisempi vaalimainonta taide edellä.

Yhdessä paikallisten asiantuntijoiden kanssa luonnostelimme talvisäätä kestäviä prototyyppipohjia, jotka mahdollistaisivat vaalitaulujen tehtailun kotioloissa, kokoamisen käsin tai henkilöautossa kuljetettavina sijoituspaikoilleen, sekä kierrättämisen mainostelineiden välillä kampanjan aikana. Pääasiallinen rakennelma oli ohut kovalevy, joka päällystettiin synteettisellä paperilla, johon akryylimaalein oli taiteiltu kuivuessaan hyvin kosteuttakin kestävä taideteos. Paperi ja levy yhdistettiin toisiinsa lavastusteipillä paperia kuin sormiakin repivien niittien välttämisen vuoksi, ja näin saatiin kosteutta hylkiviä ja osin myös näyttäviä töitä.

Oma lukunsa oli tuo taiteilu, ideoiden kehittely ja sen sellainen. Tästä on lisää tuolla aluevaalien mainosjulistesivulla.

Näistä oli hauskaa saada palautetta niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin, sekä kampanja-aikana että sen jälkeen. Lämmin suositus idealle siis. Halpa ja helpohko tapa saada töitään näkyville, mikäli sellaista mielii. Miksei ajatuksiaan myös, mikäli sellaisia paljastaa.

Aluevaaleissa ääniä tuli useita kymmeniä, mikä sekin oli hauska yllätys. Eikä kukaan ole vielä ääneen ilmaissut tai teoillaan tehnyt näkyväksi mitään elämääni haittaavaa, joten pelko ehdolle asettumisen negatiivisista seurauksista odottavat yhä itseään.

Riskeihin kun kuului paitsi tyhmäksi osoittautuminen, myös erilaiset soimaukset ajanhukasta kohdistuen paitsi itseeni, myös toisiin ihmisiin, jotka tällaisesta innostuisivat. Valitsijayhdistyksen kautta kun on hyvin vaikea päästä mihinkään, jollei ole jo entuudestaan merkittävä ihminen, joten leikin voisi hyvin perustellusti pilata tällaisella pilkanteolla. Käytännössä niin ei kuitenkaan käynyt, enkä osaa tuota enää jatkoa ajatellen pelätäkään.

Tältä pohjalta uskallan suositella valitsijayhdistyksen perustamista kenelle tahansa, joka ennemmin näkee vaivaa itsenäisenä toimijana kuin leimautuu minkään puolueen agendaan. Varmasti jotakin haittaakin voisi seurata siitä, että valitsijayhdistysehdokkaita olisi luokkaa kymmeniä tai jopa satoja (kuntien tarjoamat veloituksettomat mainoskylttipaikat saattaisivat esimerkiksi poistua tai muuttua hintaviksi), mutta vaalien ja demokratian kannalta näen ehdokkaiden eritaustaisuuden ja erilaisuuden suotavana juttuna. Sopii siis koettaa! Vinkkejä ja henkistä tukea seuraa, vaikka en oikeasti avuksi osaisikaan olla, joten tästä prosessista saa kysyä tarkentavia.

Pitkälle pääsee [vaalit.fi](Vaalit.fi-sivuston ohjeistuksilla), jos ne jättävätkin hieman avoimiksi käytännön asioita. Tuolta löytyy kuitenkin vaalikohtaisesti asiakirjoja valitsijayhdistyksen perustamiseen kaikkine kannattajakeruulomakekohtineen, sekä ohjeet ja aikataulut tietojen toimittamista varten. Yksinkertaisimmillaan alkuunpääsyyn tarvitsee tulostimen ja paperia. Sähköisen kannattajainkeräämisen voi järjestää tällaisin verkkosivulomakkein, kuten nyt eduskuntavaalien suhteenkin teemme, kunnes valtionhallinnon järjestelmät kehittyvät sähköisen kannattamisen sallivaksi samaan malliin kuin puolueiden perustamisen suhteen on.

Tavallaan tuon monimutkaisemmasta asiasta ei ole kysymys, joten unelma ehdokkuudesta ei toivottavasti jää kiinni siitä, etteivät puolueet kelpuuta listoilleen tai ettei sellaisia hyväksi katsottuja löydy omalta listalta.

Näillä saatoksilla uuteen koitokseen. Kiitos matkaseurasta ja tuesta!