Tuskin on ehdokasasettelu sulkeutunut, kun mediat jo kilvan julkistavat vaalikoneitaan [1]. Ikkunan raottumista vasten kannattajikortteja keränneillä valitsijayhdistysehdokkailla on näiden täyttämisessä pieni takamatka kirittävänä. Siinä määrin voimallisesti näitä iskettiin esille jo ennen ehdokasasettelun viimeistelyä ja ehdokasnumeroiden arvontaa, joka tapahtuu vasta 13. maaliskuuta, eli tätä kirjoittaessa viikon päästä (ehdokasasettelun määräpäivä oli näissä kunta- ja aluevaaleissa 4. maaliskuuta 2025).

En ole vielä täyttänyt tämän kierroksen vaalikoneita, mutta muutaman kertaan ehdolla oltuani osaan aavistella, mitä tuleman pitää.

Nyt pureudun kuitenkin mielestäni tätä tärkeämpään kysymykseen. Mitä hyötyä näistä vaalikoneista oikeastaan on? Esitän, että nykymuodossaan niitä ei kannattaisi toteuttaa, eikä niiden varassa kannattaisi tehdä laaja-alaisemmin ajattelua ohjaavaa päätöksentekoa.

Nykymuodossaan vaalikoneissa mennään ehdokas edellä. Järjestelmään syötetään puolue- tai ryhmäsidonnaisuus, jotta koneen käyttäjällä on mahdollisuus tietää, mihin joukkioon ääntänsä oikein on sovittamassa, mutta lavalle nostetaan silti edustajaehdokas itse: “kerro mitä mieltä olet, sana on vapaa”. Tämä on kaunista, muttei kuvasta todellisuutta. Tähän väliin tuore esimerkki.

Huumeiden käyttöhuoneista oli kevään lähestyessä keskustelua, sillä kansalaisaloitteen ansiosta aihe saatiin eduskuntaan selviteltäväksi. Lopputulos oli sama kuin kansalaisaloitteilla tapaa olla, eli asia jätettiin valiokunnan esityksen mukaisesti silleen. Hallituspuolueiden askelmerkkien ansiosta edustajien valta tuli tässä esimerkissä hyvin näkyville ja julkisten lähteiden ansiosta nojaan tähän tapaukseen, vaikka erityistä poikkeuksellisuutta tapauksessa ei ollutkaan.

Kansalaisaloite toivoi siis valvottujen huumausaineiden käyttöhuoneiden kokeilun sallimista, jotta aiheesta saataisiin laillista tutkimustietoa. Helsingin Sanomat (HS) uutisoi 13. joulukuuta 2024, että sosiaali- ja terveysvaliokunta, jonka käsiteltäväksi kansalaisaloite oli ohjattu, ei puoltanut asian edistämistä [2]:

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi perjantaina mietinnössään esittämään äänin 10–7, että eduskunta hylkää kansalaisaloitteen valvottujen huumeiden käyttötilojen kokeilemisesta. Asiasta kertovat HS:n lähteet.

Hylkäysesitys syntyi siitä huolimatta, että valiokunnan itsensä aikaisemmin valmistelema mietintöluonnos puolsi kansalaisaloitetta. Aikaisempi kansalaisaloitteelle myönteinen mietintöluonnos oli mahdollinen, koska kansanedustajat Maaret Castrén (kok) ja Henrik Wickström (r) kannattivat käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa käyttötilojen kokeilemista.

Perjantain ratkaisevaan äänestyksen hallituspuolueet toivat oman kielteisen vastaehdotuksensa. Sekä Castrén että Wickström olivat poissa valiokunnasta perjantaina. Wicströmin mukaan hän jättäytyi kokouksesta pois, koska hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä sovittiin, ettei käyttöhuonekokeilua edistetä.

”Sen takia tässä en ole ollut tämän päivän äänestyksessä mukana, mutta tulen täysistuntosalissa äänestämään kokeilun puolesta”, Wickströn toteaa.

Castrén puolestaan viestitti HS:lle perjantai-iltana antaneensa ”tilaa edustajille, jotka toivoivat läsnäoloa”. Hän ei kertonut, miten aikoo äänestää myöhemmin täysistunnossa.

Onneksi asia kuitenkin päätyi Eduskunnan suureen saliin, jolloin Wickström sai mahdollisuuden äänestää puolesta, eikä Castrénin väistäminen kiihkeämmin vaikutusvaltaa haluavien edustajien tieltä aiheuttanut minkäänlaista harmia. Tietenkin tiedämme, että kokeilu kaatui, joten hypätään suoraan jälkipyykkiin. Mielenkiintoista tämän päivän aiheen kannalta oli nimittäin se, että kansallisen kokoomuksen kansanedustajat saattoivat äänestää tätä kokeilua kumoon, vaikka vaalikoneessa olivatkin olleet käyttöhuonekokeilun puolesta.

HS uutisoi meitä kiinnostavasta havainnosta tapauksesta seuraavasti 22. helmikuuta 2025 [3] (olen tiivistänyt juttua):

Hallitusrintama jakautui kysymyksessä, sillä Rkp:ta lukuun ottamatta kaikki hallituspuolueiden paikalla olleet kansanedustajat äänestivät kansalaisaloitteeseen sisältyneen ehdotuksen hylkäämisen puolesta. Rkp äänesti käyttöhuonekokeilun aloittamisen puolesta.

Kokoomuslaisista kuitenkin monet ovat aiemmin kannattaneet käyttöhuonekokeilua. Ylen vuoden 2023 eduskuntavaalikoneessa esitettiin ehdokkaille väite: ”Suomeen ei pidä avata huumeiden käyttöhuoneita”.

Väitteen kanssa jokseenkin eri mieltä olivat kokoomuslaisista esimerkiksi ulkoministeri Elina Valtonen sekä kansanedustajat Henrik Vuornos, Ben Zyskowicz, Sari Multala, Sinuhe Wallinheimo, Jarno Limnell ja Susanne Päivärinta.

Käyttöhuonekeskustelu koskee erityisesti Helsinkiä ja muita suuria kaupunkeja. Helsinkiläinen Zyskowicz kertoo äänestäneensä kuten eduskunnassa on tapana tehdä: oman ryhmän kannan mukaisesti.

Käyttöhuonekokeilu on hänestä joka tapauksessa myönteinen ajatus.

”Olen kannattanut sitä, että Helsingissä olisi jonkinlainen pilotti, jonka perusteella saatujen kokemusten valossa asiaa tarkasteltaisiin.”

Kokeilua kansalaisaloitteessa nimenomaan ehdotettiinkin. Zyskowicz sanoo, että ei ole perehtynyt aloitteen sisältöön.

”En tunne tätä asiaa, ja luotan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kollegoihini, jotka ovat asiaan perehtyneet. Näin tämä eduskuntatyö toimii, että valiokunnissa istuvat edustajat kuulevat asiantuntijoita, pohtivat asiaa ja määrittävät kokoomuksen kannan. Sitten suuressa salissa äänestetään sen mukaan.”

Sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi joulukuussa esittämään, että käyttöhuonekokeilun mahdollistavaa lainsäädäntötyötä ei aloiteta. Ratkaisevassa kokouksessa oli poissa valiokunnan varsinainen kokoomusjäsen, lääkäritaustainen Maaret Castrén. Hänen tilallaan valiokunnassa oli Mari Kaunistola, joka myös suuressa salissa kannatti aloitteen hylkäämistä. Castrén taas oli suuresta salista poissa.

Myös espoolainen Henrik Vuornos perustelee äänestyspäätöstään sillä, että hän toimii ryhmän mukana.

”Hallitusohjelmassa ei ole kirjausta käyttöhuoneiden edistämisestä. Äänestin ryhmänjohdon suosituksen mukaisesti.”

Harmittiko äänestää näin, kun olet aiemmin toivonut, että kokeilu voitaisiin tehdä?

”Tämä olisi ollut yksi keino, mutta varmasti löytyy myös muita keinoja, joilla huumekuolemia voidaan vähentää. Olen tyytyväinen, että hallitus on käynnistänyt ohjelman nuorten huumekuolemien ehkäisemiseksi.”

Huumekuolemien ehkäisy on oma lukunsa, josta täälläkin toisaalla, joten en tartu asiaan sen hanakammin. Näiden lainausten tarkoitus oli osoittaa, että ehdokkaan ja ryhmän ollessa vastatusten asiat järjestetään niin, että ryhmän etu voittaa. Sellaista on politiikka. Hallituspuolueissa on varmasti laskettu sitä, kuinka asian voisi järjestää, ja tässä tapauksessa väljää jäi sille, että RKP saattoi tuoda liberaaliuttaan esille, olivathan he kokeilun puolella. Ryhmäkurilla sidotut kokoomuslaiset saattoivat äänestää vastoin henkilökohtaista mielipidettään, mutta hekin saattoivat piiloutua valiokunnan asiantuntijuuden taakse. Valiokunta kelpaa auktoriteetiksi silloin, kun se puoltaa omia etuja, vaikka lausuntonsa olisikin saatu vaihtamalla varsinaisia jäseniä äänestyspäätöksen tieltä pois. Vaalikahveilla joku voisi haastaa kokoomuslaisia, mikäli olisivat kaataneet valiokunnan suosittaman kokeilun, mutta kukapa kehtaa näennäisasiantuntijoita puoltavan päätöksen tekijöitä haukkua.

Kuinka tämä sitten liittyy vaalikoneisiin?

Sikäli, että vaalikoneet eivät tuo tätä dynamiikkaa esille.

Pienpuolueista lähtien, vähäisen kokemukseni mukaisesti, ehdokkaille tarjotaan vaalikoneisiin puolueen mukaisia mallivastausvaihtoehtoja, jotta suurissa linjoissa voisi myötäillä esimerkiksi vaaliohjelmaa, vaikkei sitä olisi itse sisäistänytkään. Vaalikoneiden tarkoitus on silti antaa kukkien kukkia ja antaa kuvaa laaja-alaisesti maailmasta ajattelivista yksilöistä, kunhan aivan keskeisten kysymysten kanssa ei syntyisi ristiriitaisuutta, joka voisi johtaa ikäviin otsikoihin. Vaalikone on joka tapauksessa hyvä markkinointialusta, johon se hieman huuruisempikin listantäyttäjä kannattaa ohjata siinä toivossa, että hän saisi kaapattua äänen tai kaksi puolueen menestystä tukemaan.

Vaalikoneet eivät kuitenkaan muuta puolueen linjaa tai ryhmän ajattelua, eivätkä niihin annetut vastaukset kerro, miten poliitikko valittuna edustajana tulisi äänestämään. Korkeintaan ne voivat antaa suuntaa siitä, miten ääniharava tai muuten ryhmän sisällä arvostettu tai valtaapitävä edustaja voidaan pelata myönteiseen valoon, jotta hän voi poiketa ryhmäkurista jossakin kysymyksessä, kunhan se ei estä ajettavaa politiikkaa toteutumasta.

Suomessa on käytössä listavaalit, joten ehdokas on aina alistettu hänelle osoitettuun listaan. Ääniä keränneet laitetaan listan sisällä järjestykseen, ja heitä verrataan kaikkiin ehdokkaisiin asettamalla heidät vertausluvun mukaiseen järjestykseen: Listan eniten ääniä saanut saa vertausluvukseen listan äänimäärän jaettuna luvulla 1, toiseksi tullut jaettuna luvulla 2, ja niin edelleen. Siksi puolueen linjasta poikkeavat vaalikonevastaukset voivat olla eduksi, koska tällaisia keräävät ehdokkaat eivät todennäköisesti tule valituiksi, koska poikkeavat puolueen linjasta, eivätkä siksi saa laajaa kannatusta, mutta voivat kuitenkin saada nukkuvia äänestäjiä liikkeelle, tai varastaa naapurille tärkeämmän äänen oman listan hyväksi.

Puolueille vaalikoneet ovat siis hyvästä, mutta entäpä äänestäjät?

Pidän tässä mielessä avoimesta mielipiteiden ja kantojen esiintuonnista, joten vaalikoneissa on hyvääkin. Vastatakseen todellisuutta niiden olisi kuitenkin syytä olla puolue- ja listapohjaisia. Tarkoitan, että ensiksi puoluekoneisto täyttäisi vastaukset kysymyksiin, aivan kuten he nyt tekevät ehdokasmateriaalipankkeihin, mutta julkituoden sen, mitkä kysymykset ovat ehdottomia, mitkä taas hällävälisiä, ja mitä linjaa puolue ylipäätänsä on ajava valtaan päästessään. Tämän päälle ehdokkaat voisivat mennä täyttämään oman mielipiteensä ja kenties hätkähtää siitä, miten huonosti puolue heidän pirtaansa oikeastaan sopiikaan. Lisäksi ehdokas saisi valita kentän, jossa todettaisiin, että “tämä on itselleni tärkeä kynnyskysymys, jonka vuoksi olen valmis äänestämään ryhmäkurin vastaisesti ja tekemään työtä puolueen yleisen mielipiteen muuttamiseksi näkymykseni mukaiseksi”.

Nämä molemmat vastaukset näkyisivät äänestäjälle.

Tällöin olisi hyvin helppoa nähdä esimerkiksi se, että jos Ben, Henrik tai Maaret olisivat huumeiden käyttöhuoneiden puolesta, mutteivat varsinaisesti tekemässä tästä kynnyskysymystä, olisi puolueen yleinen linjaus paljon suuremmassa roolissa äänestäjälle, jolle tämä kysymys olisi tärkeä. Toisaalta, mikäli he olisivat myös kertoneet ettei tästä tingitä, olisi odotettavissa ollut otsikoita valiokunnan sisäisestä valtataistelusta, kun edustajat eivät olisikaan jättäytyneet pois tärkeästä äänestyksestä, tai puoluekoneisto olisi heidät osoittanut johonkin toiseen tehtävään alun alkaenkin, jotta he eivät voisi pilata hyvää suunnitelmaa, johon ei kuulu huumeiden käyttöhuoneiden edistäminen.

Tällaisella hyvin pienellä täydennyksellä vaalikoneista voisi olla iloa ja hyötyä muutoinkin kuin viihteenä.

Aikanaan tulen täyttämään vaalikoneita myös omalta osaltani, osana kahden ehdokkaan valitsijayhdistysten yhteislistaa kuntavaaleissa, sekä yksittäisenä valitsijayhdistysehdokkaana aluevaaleissa. Jo kahden ehdokkaan tapauksessa olisi hyödyllistä voida linjata listan osalta se, mitkä asiat ovat meille molemmille tärkeitä, joten voin vain kuvitella, miten käytännöllistä, kätevää ja kivaa se olisi puolueen osalta. Silläkin uhalla että se saisi jonkun äänestäjän tekemään valistuneemman päätöksen kuin tämä “valitse kärkiehdokkaista joku niin valinta ei ainakaan ole huono” -taktiikka, joka ei välttämättä heijastu todellisuuteen toivotulla tavalla.

[1] Vaalikonepoimintoja: i. YLE, ii. Helsingin Sanomat, iii. muitakin on, jos monet pohjaavatkin ehdokkaan kannalta samaan kysymystäyttöpatteristoon, jonka vastaukset sirotellaan konsernin medioiden sisällä esimerkiksi Aamulehdelle omanlaisensa Sanoma-kokemuksen tarjoten.

[2] Helsingin Sanomien artikkeli otsikolla Viime hetken käänne: Sote-valiokunta ei puolla huumeiden käyttöhuonekokeilua kahden edustajan poissaolon takia, viitattu 6.3.2025.

[3] Helsingin Sanomien artikkeli otsikko Moni kokoomuslainen äänesti käyttöhuonekokeilua vastaan, vaikka vaalikoneessa kannatti sitä: ”Näin tämä toimii", viitattu 6.3.2025.